Historia tai miksi minä unelmoin Rhodesiankoirista

Terve!

Tervetuloa sivulleni joka on omistettu Rhodesiankoirille! Minun nimeni on Hanna ja ensinmäisen Rhodesiankoirani nimi oli Podarok iz Afriki Oriel Valeri.

Kerron nyt sinulle pienen tarinan…

Hyvin kauan aikaa sitten kun olin pieni, vanhempani lähtivät työmatkalle Tanskaan, Kööpenhaminaan ja he ottivat minut mukaan. En muista matkasta paljoakaan, mutta yhden asian muistan kirkkaasti. Muistan mikä muutti elämäni – se oli Rhodesiankoira!!

Me menimme vierailemaan vanhempieni ystävillä. Autosta näin kaksi hyvin kaunista koiraa, juoksemassa ympäriinsä. En tajunnut vielä tässä kohtaa mihin olimme menossa, mutta kun ymmärsin, että olimme ajamassa siihen pihaan missä koirat juoksivat, olin hyvin onnellinen. Vihdoinkin lähestyimme tätä pyhitettyä taloa! Mutta emme saaneet lähteä autosta ilman koirien omistajaa! Meidän piti odottaa näiden tummanruskeiden koirien isäntää. Ja sitten hän vihdoin lähti kotoa ja lähestyi autoamme! Olin jo menossa ulos, mutta taas minut pysäytettiin. Koko tämän ajan nämä koirat ihmeellisine selkäharjoineen pyörivät auton ympärillä. He eivät haukkuneet, vaan vain kiersivät meitä … ja sitten omistaja vihdoin tuli luoksemme. Mitä tapahtui seuraavaksi tuntuu uskomattoman koulutuksen seuraukselta. Omistaja oli pyytänyt äitiäni nousemaan autosta ja sitten hän kääntyi koirien puoleen jotka seisoivat hänen vierellään, – ”tämä on Luda” hän sanoi koirille. Hän toisti tämän monta kertaa kunnes koirat kääntyivät pois, ei enää kiinnostuneita Ludasta. Sama juttu kävi isälleni. ”Tämä on Sasha” – hän sanoi koirille. Tämän kuultuaan he lähtivät pois isäni luota. Riitti tehtiin samalla tavalla minulle. Olin yllättynyt näiden kauniiden olentojen älykkyydestä. En kuitenkaan saanut leikkiä niiden kanssa sillä oli syksy ja satoi. Ärsyyntyneenä, menin sisälle taloon…

Seuraavana päivänä kävelin aluetta pitkin äitini ja koirien omistajan kanssa. Koirilla oli pitkä nimi joka oli siihen aikaan liian vaikea minulle – Rhodesiankoira. Kävellessä emme ollenkaan huomanneet isäni katoamista. Alue oli iso joten sinne eksyi helposti, oli metsää, talli ratsastuskentällä ja laituri. Joten isäni oli hukassa! Äitini huolestui, mutta kauniiden koirien omistaja monimutkaisella nimellä lohdutti äitiäni sanomalla, että koirat löytäisivät hänet ja toisivat hänet takaisin. Emme tietenkään täysin uskoneet häntä. Mutta meidän yllätyksemme kun omistaja sanoi sanat ”tuokaa Sasha”, koirat lähtivät juoksemaan jonnekin! Oli silti vaikea uskoa, että koirat löytäisivät isäni ja vielä vaikeampaa oli uskoa, että he toisivat hänet takaisin! Noh, se tuntui olevan vaikeaa myös näille koirille, vaikka he olivatkin kauniita ja arvokkaita. Siinä kesti noin 15-20 minuuttia ja sitten pysähdyimme suu auki katsomaan! Metsästä oli kävelemässä isäni, jonka seurana oli koira. Heidän edellään juoksi narttu joka satunnaisesti pysähtyi katsomaan, että hän on tulossa! Uroskoira tökkäsi satunnaisesti isääni kuonollaan, kuin sanoen, että hän liikkuu liian hitaasti.

“He löysivät hänet! He ovat maailman älykkäimpiä koiria!” – Huusin heti huomattuani heidät. Kun isäni saapui luoksemme, kysyin häneltä kuinka koirat saivat hänet seuraamaan niitä? Mitä he tekivät? Miten he näyttivät mitä he haluavat? Näin hän vastasi – ”Kun koirat juoksivat minua kohti, pelästyin sillä he ne ovat isoja koiria ja minulle tuntemattomia. Mutta he olivat ystävällisiä ja toimivat tiiminä. Narttu nappasi housunlahkeestani kiinni ja nyki minua hellästi eteenpäin ja uros työnsi minua nätisti takaapäin. Tajusin tässä kohtaa, että minun pitää seurata heitä. Ja näin he toivat minut takaisin teidän luoksenne!”

Olin lumoissani ja ällistynyt niistä. Tämä oli ensimmäinen kohtaamiseni tämän uskomattoman rodun kanssa!

Ja nyt, yli 10 vuotta tuosta ensimmäisestä kohtaamisesta, minulla on oma pieni pala onnea, iloa ja hymyä! Minun Rhodesiankoira narttuni tuli minulle! Hän syntyi Moskovassa, uskomattomassa ”Podarok iz Afriki” kennelissä. Tämä vauva hämmästytti minut. Heti ensimmäisestä sekunnista hän ymmärsi, että minä olen hänen äitinsä! Hän seurasi minua kaikkialle! Sitä tapahtuu nytkin, kun tämä kaunis vauva ei ole enää pentu vaan kasvanut, itseriittoinen ja erittäin älykäs koira. Rakastamme häntä hyvin paljon ja hän vastaa meille samalla tavalla! En ole katunut missään kohtaa tämän upean rodun tuomista kotiini.